Blogit ja kuvitus

Blogit ja käytettävyys
Tämä viesti ei ole vain Digitodayn, YLEn tai Hesarin bloggaajille. Nämä asiat kannaattaa pistää korvan taakse vaikka ylläpitäisit omaa päiväkirjaa blogimuodossa.

Blogin käytettävyys ja visuaalinen ilme vaikuttaa yllättävän paljon blogin menestykseen. Tässä suhteessa blogi ei poikkea perinteisestä mediasta tai verkkopalvelusta. Se tarvitsee selkeän käyttöliittymän ja kuvitusta.

Niinhän se on että ei jokainen meistä voi olla asiantuntija kaikessa. Joissain blogeissa, kuten täällä, on kielibugeja ja yhdysanavirheitä enemmän kuin muualla. Eikä kaikki toimittajat tai bloggaajat, erottelematta sen kummemmin näitä tyyppejä, ole käytettävyyden tai visuaalisen suunnittelun asiantuntijoita.

Jos joku kuitenkin väittäisi että käyttöliittymäsuunnittelua tai visuaalista silmää ei tarvita bloggaamiseen niin minä sanon että hän on aivan väärässä. Ilman pärjää, mutta jos tiedät jotain käytettävyydestä tai siitä mikä viehättää silmää sinulla on selvä etulyöntiasema. Miksi lehdillä muuten olisi taittajia tai valokuvaajia?

Jos kaksi blogia ovat sisällöltään samanarvoisia, mutta blogi X:än bloggaaja julkaisee myös “kivoja” kuvia juttujensa saatteeksi, blogi X saa enemmän lukijoita kun blogi Y. Näin väittää minä!

Niin sitä minäkin. Tuo yllämainittu asiahan on itsestään selvä. No, miksi sitten meidän suurten mediatalojen blogit hyvin harvoin käyttävät kuvitusta blogeissaan? Tai jos kuvitusta käytetään se on usein yllä olevan esimerkin kaltaisia, missä kuvan asettelua ei ole mietitty. Miksi kuvia ei käytetä blogeissa?

Tosiasia lienee myös se että meidän mediatalot ovat vähän hosuneet tämä bloggaamisen kanssa. On ehkä lähdetty liian nopeasti liikkeelle ilman mitään sen kummempaa valmistelua ja suunnitelmaa. Koko konsepti ei ole kunnolla mietitty läpi. Toimittajan perinteinen työ on osa sanomalehden vakiintunutta prosessia – blogit tuskin vielä ovat sitä? Tältä ainakin välillä vaikuttaa, mutta ehkä olen väärässä? Ja pakko vielä huomauttaa että blogit eivät ole päiväkirjoja! No niin, takaisin itse aiheseen.

Kiva kuitenkin että jotkut käyttävät kuvia. Nyt pitäisi vain oppia visuaalisen suunnittelun perusteita. Voi myös olla että Eve ei vielä ole oppinut tai saanut koulutusta miten kuvaa asetellaan YLEn blogisoftassa? Kun tekee juttua lehteen asia on valokuvaajan ja taittajan vastuulla. Blogissa jutun kirjoittaja on usein myös valokuvaaja sekä taittaja.

Nyt on vaikea mennä ohjeistamaan Eveä kun en tiedä tarkalleen miltä ylläpitokäyttöliittymä näyttää, mutta perusidea on että kuvan tasaus pitäisi olla määritelty vasemmalle tai oikealle. Jos tekstiä on hyvin vähän kuten Even jutussa näyttäisi paremmalta jos kuva olisi keskitetty sivulle ja saateteksti olisi sen alla. Näitä asioita pitää usein kokeilla – trial and error.

Ja näihin virheisiin ovat syyllistyneet muutkin. Ensimmäinen kuva on Digitodayn blogista.

Minun softassa pitäisi käyttää tällaista painikkeita kun tasataan kuvia!

Jos tuntuu siltä että tämä on pikku juttu niin niinhän se on, mutta tällaiset pienet visuaaliset asiat vaikuttavat blogin kokonaisvaikutelmaan huomattavasti enemmän kun luuulet.

Asiantunteva kirjoittaja voi hyvin helposti pilata tai huonontaa bloginsa yleisvaikutelmaa tai uskottavuutta antamalla siitä harrastemaisen vaikutelman. Harrastemainen vaikutelma voi syntyä esimerkiksi epäonnistuneesta visuaalisesta ilmeestä, sommittelusta, huonosta käytettävyydestä jne.

Voin hyvin ymmärtää että henkilökohtainen päiväkirja joka on julkaistu blogisoftalla ei ehkä noudata yleisiä visuaalisia tai käytettävyyteen liittyviä ohjeistuksia. Se voi jopa joskus olla positiivinen asia joka antaa blogille personallisuutta. Ei luokkalehden tarvitse noudattaa samoja standardeja kun aikakausilehti.

Mediatalojen blogien tulisi kuitenkin noudattaa samoja standardeja jotka ovat talossa muutenkin käytössä. Yksittäinen blogi on osa koko mediatalon brandiä. Kun painetun lehden sivulla oleva kuva on epämuodostunut, vino tai värit puuttuvat nousee suuri hälinä. Näin ei taida vielä olla blogien osalta?

Jos mediatalojen toimittajat bloggaavat ja ottavat itse kuvia niin ehkä kannattaisi työn puolesta hankkia kunnon digikamerat ja miettiä jos olisi syytä että toimittajat osallistuisivat valokuvauksen peruskurssin? Tai mitä mieltä olette näiden kuvien laadusta? Se nyt ei ole tämän postauksen aihe, mutta onko järkevää että toimittajat bloggaavat omista henkilökohtaisista asioista työpaikan blogissa? Ei kai tämä nyt liity siihen että joku vielä luulee että blogi on päiväkirja? Toivottavasti en ole liian ilkeä? Tarkoitus on kyllä vain herättää keskustelua näistä asioista.

Ja lopuksi käytännön esimerkki kuvituksen merkityksestä. Mikä teki monesta Weblogs:in blogeista niin suosittuja että AOL lopuksi osti kyseisen blogiverkoston 35 miljoonalla dollarila? Esimerkiksi Engadgetin tai autoblog:in juttujen taso ei ole muihin alan kilpailijohin verrattuna mitenkään selvästi parempia.

Yhtenäinen nimittäjä melkein kaikille Weblog:sin blogeille on kuitenkin se että melkein jokaiselle jutulle on olemassa suhteellisen suuret, värikkäät ja terävät kuvat. Näin yksinkertaista se on!

Todettakoon nyt sitten vielä tämä kuvista:

Miksi mm jokaisessa Ilta-Lehden viikonloppunumeron kannessa pitää olla vähiin vaatteisiin tai eroottisen ilmeen antava nainen? No sehän lisää levikkiä (tutkitusti totta!).

Pysykää linjoilla. Seuraavaksi ajattelin kommentoida hieman blogien käytettävyyttä ja esimerkkinä saa toimia Hesarin, YLE:n ja Digitodayn blogit.

Kommentoi

Tottahan se on että kuvat tekevät blogeista paljon mielekkäämpää luettavaa verrattuna sellaisiin joissa niitä ei ole ollenkaan.

Uskallan myös väittää että asiaan vaikuttaa aika paljon otsikoiden ja tekstin koko, rivivälit sekä tekstin määrä. Myös fonteilla on väliä. Esimerkiksi Katri Mannisen edesmennyt blogi (http://www.katrimanninen.ne…) oli mielestäni raskasta lukea, koska sen fontti oli tylsä Times New Roman ja fontti koko oli aivan liian pieni. Kuvia harvemmin oli, koska olihan kyseessä kirjailijan blogi :D

Olen kuullut, että jotkut karttaa varsinkin isojen kuvien käyttöä blogilla peläten sivuston liikennemäärän kasvavan yli sallitun määrän (kapasiteetti menee nopeammin täyteen mitä enemmän isoja kuvia ihmiset latailee).

Kuvien liittäminen blogiin ei ole mitenkään ylivoimaista, etenkin WordPress tekee minusta tästä melko helppoa ja se voi jopa huolehtia käyttäjän puolesta kuvan pienentämisestä, mikäli ei halua tätä tehdä kuvankäsittelyohjelmalla.

Täytyy kyllä myöntää että blogin tekstin pitää olla kyllä todella mielenkiintoista ja/tai hauskaa luettavaa että meikäläinen jaksaa niitä lukea mikäli ne eivät sisällä kuvia laisinkaan.

Sorry, the comment form is closed at this time.